Tositarina · Nº 01
Yö, jona hän myöhästyi viimeisestä junastaan

📖 Tositarina, jonka olen itse kokenut ja kertonut. Nimet ja muutama yksityiskohta on muutettu kaikkien yksityisyyden vuoksi.
Lyhyesti
Mikon kanssa, jonka olin tavannut C-Datessa, piti olla vain yhdet siveät drinkit. Paitsi että hän myöhästyi viimeisestä junastaan, nilkkurini hiersivät hirveästi ja hän tarjoutui hoitamaan jalkojani. Seuraavana aamuna en pystynyt kävelemään suoraan.
- HänMikko, 38, 188 cm ja valtavat kädet
- MinäMusta vartalonmyötäinen mekko ja liian pienet nilkkurit
- TavattiinC-Datessa, kahden viikon viestittelyn jälkeen
- Seuraavana aamunaLihaskipuja ja suuttunut naapuri
- Lämpötila🔥🔥🔥
Tämän kuvan jaloistani otin eräänä perjantaiaamuna sängyssäni makuulla, päivä sen jälkeen, kun olin ollut ensitreffeillä, jotka eivät menneet yhtään suunnitelmien mukaan. En nostanut jalkojani noin ilmaan kauneussyistä: se oli ainoa asento, jossa oloni oli edes jotenkuten siedettävä. Lihakseni olivat kipeinä reisiä myöten, ja kävelin kuin olisin tullut kahdeksan tunnin vaellukselta. Edellisenä iltana luulin vielä lähteväni vain yksille drinkeille.
Kaikki oli alkanut kaksi viikkoa aiemmin C-Datessa, jossa olin saanut matchin Mikon kanssa. Hän oli 38-vuotias insinööri, asui Tampereella ja oli profiilinsa mukaan 188 senttiä pitkä. Siitä lähtien olimme kirjoitelleet toisillemme melkein joka ilta. Alussa viestit olivat hauskoja ja kevyitä, mutta päivien mittaan niistä tuli leikkisämpiä ja selvästi suorempia. Eräänä iltana, kun puhuimme siitä, mistä kumpikin tykkää sängyssä, hän kirjoitti olevansa ”sitä tyyppiä, joka ei pidä kiirettä”. Silloin se tuntui minusta suloiselta. Jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt ottaa se varoituksena.
Kahden viikon jälkeen päätimme tavata oikeasti. Sovimme torstai-illaksi drinkit baariin Helsingin rautatieaseman lähelle, koska hän tulisi junalla. Kaivoin kaapista mustan, vartalonmyötäisen mekkoni, sen joka päättyy puoleen reiteen ja tekee pepustani sellaisen, että ystäväni kutsuvat sitä ”laittomaksi”, ja sen alle rintaliivit, jotka nostavat juuri sopivasti. Jalkaan laitoin uudet korkeakorkoiset mokkanilkkurini, aivan upeat ja, kuten vähän myöhemmin selvisi, varpaiden kohdalta ihan liian ahtaat.
Kun saavuin, hän odotti jo baaritiskillä. Hän oli pitkä ja leveäharteinen, yllään valkoinen paita hihat käärittyinä, ja hänen valtavat kätensä lepäsivät tiskin puupintaa vasten. Katsoin hänen käsiään kaksi sekuntia liian kauan, hän huomasi sen ja hymyili. Ei hänkään ujostellut: hänen katseensa laskeutui mekkoani ja sääriäni pitkin nilkkureihin asti ja nousi sitten rauhassa takaisin kasvoihini. Halasimme tervehdykseksi, ja halauksen aikana hänen kätensä asettui ristiselälleni, ei ihan pepulleni, mutta ei oikein muuallekaan.
Ensimmäiset drinkit toivat tullessaan toiset ja sitten kolmannet. Siirryimme tiskiltä pieneen pöytään, puhuimme kaikesta ja ennen kaikkea ei mistään, ja pöydän alla hänen polvensa ei enää irronnut minun polvestani. Jossain vaiheessa laitoin jalat ristiin, ja mekkoni nousi muutaman sentin. En vetänyt sitä alas, ja näin, miten hän hukkasi lauseensa kesken kaiken.
Vähän ennen yhtätoista hän vilkaisi puhelintaan ja kalpeni: hänen viimeinen junansa Tampereelle lähtisi muutaman minuutin päästä. Juoksimme asemalle, minä korkokengissä mukulakivillä, kiroillen häntä naurunpyrskähdysten välissä. Tietenkin säntäsimme ensin väärälle laiturille, ja kun pääsimme oikealle, ehdimme juuri nähdä junan takavalot. Seuraava juna Tampereelle lähtisi vasta aamulla vähän ennen kuutta.
Jalkoihini sattui, olin hengästynyt ja kolmen drinkin jäljiltä hiprakassa. Ehdotin siis, että hän tulisi minun luokseni Kamppiin, kymmenen minuutin kävelymatkan päähän, ja lisäsin, että minulla on sohva. Hän toisti ”sohva” pienesti hymyillen, ja minä vahvistin. Tiesimme molemmat oikein hyvin, ettei hän nukkuisi siinä.
Kotona minä se rojahdin sohvalle ja ilmoitin, etten tuntenut enää jalkojani. Sanaakaan sanomatta hän laskeutui polvilleen eteeni ja avasi vasemman nilkkurini vetoketjun hyvin hitaasti, sitten oikean. Hän otti paljaan jalkani käteensä, ja se mahtui siihen kokonaan. Kun hän painoi peukalollaan jalkapohjan kaarta täsmälleen siitä kohdasta, johon sattui, minulta pääsi pieni voihkaisu, jolla ei ollut enää paljonkaan tekemistä varpaideni kanssa. Sitten hänen kätensä nousivat nilkkaa pitkin pohkeelle ja polvitaipeeseen asti, ja koko sen ajan hän katsoi minua suoraan silmiin. Kun hän kysyi, sattuiko vielä, vastasin, että ei, ei yhtään.
Musta mekkoni päätyi lopulta eteisen lattialle, ja pikkuhousuni löysin vasta seuraavana päivänä patterin takaa.
En kerro sinulle jatkoa yksityiskohtaisesti. Voin vain sanoa, ettei hän ollut valehdellut profiilissaan mistään, ei koostaan eikä siitä, ettei hän pidä kiirettä. Ja kun puhun hänen koostaan, en tarkoita pelkästään hänen 188 senttiään: hänen kätensä antoivat lopulta aika hyvän käsityksen muustakin. Kahden aikaan yöllä alakerran naapuri koputti kattoon, ensimmäistä kertaa neljän vuoden aikana. Vähän myöhemmin lakkasin yksinkertaisesti laskemasta.
Kun hänen herätyksensä soi viideltä, nousin keittämään hänelle kahvia, ja jalkani alkoivat täristä, ihan kirjaimellisesti. Jouduin pitämään kiinni keittiön työtasosta, kun hän nauroi sängystä käsin, ja sitten istuuduin keittiön tuolille hyvin, hyvin varovasti. Saatoin hänet lenkkareissa asemalle aamun ensimmäiseen Tampereen junaan, enkä ole niitä nilkkureita sen jälkeen pitänyt.
Kotiin palattuani menin takaisin sänkyyn, nostin jalat ristiin ilmaan reisiäni helpottamaan ja otin tämän kuvan, eikä hymy lähtenyt kasvoiltani millään.
Näimme tuon yön jälkeen vielä monta kertaa, Helsingissä ja Tampereella. Siitä ei koskaan tullut vakavaa, ja hyvä niin, mutta aina kun hän tuli käymään, järjestin asiat niin, ettei minulla ollut seuraavana päivänä mitään, mikä olisi vaatinut kävelemistä.
Opetus: viimeisestä junasta myöhästyminen voi joskus olla parasta, mitä sinulle voi tapahtua. Ja osta nilkkurisi oikeassa koossa.
✦ ✦ ✦
Entä sinä?
Mitä tästä opin
- Kahden viikon viestittely ennen tapaamista on hyvä tahti, koska treffeille tullessa tuntuu, että toisen jo tuntee.
- Ensimmäiset drinkit kannattaa ottaa julkisessa paikassa aseman lähellä: se on helppoa, turvallista ja nopea lopettaa, jos kemiat eivät kohtaa.
- Mitään ei ollut suunniteltu, ja juuri siksi kaikki toimi, joten älä lyö illan loppua lukkoon etukäteen.
Mitä näen peilissä ennen treffejä
